Tiistai 22.5.
Aloitin tänään viikon mittaisen maastotyömatkan Acehin maakunnan etelänurkassa. Autan monenvälisen jälleenrakennusrahaston valtavaa kyläyhteisöhanketta toteutuksen arvioinnissa, erityisesti ympäristönäkökulmasta. Kecamatan Development Project on yksi rahaston suurimmista hankkeista: se kattaa koko Acehin maakunnan (ja monia muita), ja rahoittaa kyläyhteisöjen itse suunnittelemia ja suureksi osaksi itse toteuttamia kylärakenteen korjaus- ja kehittämishankkeita. Hanke on eri muodoissaan pyörinyt Indonesiassa jo 90-luvulta alkaen, ja siitä on muodostunut yksi ”yhteisöjohtoisen kehityksen” lippulaivoista, joka tunnetaan kehityspiireissä ympäri palloa. Tämänkertainen retkemme suuntautuu Acehin kahteen eteläisimpään piirikuntaan, lähelle Pohjois-Sumatran maakunnan rajaa.
Lensin eilen illalla Pohjois-Sumatran pääkaupunkiin Medaniin. Liityin aamulla indonesialaisten kollegoideni seurueeseen, ja ajoimme henkilöautolla Sumatran poikki tänne Intian valtameren laidalle. Oli mielenkiintoista, miten maisema ja koko tunnelma muuttui matkalla. Täkäläisittäin vauraasta Medanin ympäristöstä nousimme vehmaille sademetsävuorille ja pittoreskille batak-kansojen asuttamalle Karo-ylänköalueelle, jossa perinteisillä taloilla on laivan muotoiset olkikatot, puhvelinpääveistokset nurkissaan. Ylängöllä asujaimisto ei selvästikään ollut varakasta, mutta tiet ja rakennukset olivat kunnossa, ja tienvarren pikkukaupungeissa moskeijat sekä protestanttiset ja katoliset kirkot olivat sulassa sovussa. Ylängön halki ajaessamme näin vilauksen Toba-järvestä, maailman suurimmasta kraatterista, jolle olisi tarkoitus tehdä erillinen retki Amandan ja kavereiden kanssa ensi viikon lopulla. Mutta Barisan-vuorten itärinteen mutkittelevaa tietä laskiessamme maiseman sävy ikään kuin muuttui: köyhempää, yksinkertaisempaa seutua. Ja kun viimein neljän tunnin ajon jälkeen saavuimme Acehin maakunnan puolelle, alkoi jo kilometrin päässä rajasta ilmestyä hiljattain (laittomasti) hakattuja raiskioita. Oli todella surullista nähdä, miten vähän merkitystä voimassa olevalla hakkuukiellolla on: jotkin hakkuualueet olivat parin kilometrin säteellä tien varressa olevasta varuskunnasta tai poliisiasemasta. ”Silti tai juuri siksi”, kuten sanonta kuuluu...
Kirjoitan tätä Subulussalamin pikkukaupungissa erittäin koruttomassa hotellissa, jota tuntuvat pyörittävän kaksi vastaanotossa palvellutta yläasteikäistä poikaa. Ainakin huoneiden kunto ja siivo vaikuttavat siltä, että näiden ylläpidosta vastaavat teinipojat.
Iltapäivällä teimme suhteellisen perinpohjaisen tarkastuksen yhteen hankkeen tukemaan kylään kaupungin laidalla. Kyläläiset olivat päättäneet omiksi prioriteettihankkeikseen kylätien parantamisen, kahden pienen sillan peruskorjauksen ja yhden uuden rakentamisen, sekä opettajien palkkaamisen kouluun. Niinpä keskustelimme hanketta käytännössä toteuttaneiden kyläläisten, konsulttien ja avustajien kanssa siitä mitä oli tehty ja miten, selasimme kuittikirjoja ja kyselimme tarkentavia kysymyksiä. Itseäni kiinnosti erityisesti se, miten kyläläiset hankkivat rakennustöissään tarvitsemansa puutavaran. Kävi ilmi, että sitä ei ollut kovin paljoa, vajaa kymmenen kuutiometriä, ja se oli kaadettu yhden kyläläisen omasta kotitarvemetsiköstä.
Kävellessämme toiselle sillalle kuulimme jo kaukaa veden polskintaa ja naisten iloista keskustelua. Arkailin paikalle etenemistä muistaen että sharia tarjoaa säädyttömästä käytöksestä kouriintuntuvia tuomioita. Kollegani kuitenkin vakuuttivat, ettei asiassa ollut mitään asiatonta ja toden totta, sillankorvalla kylpevät naiset – kaikki pitkiin kietaisumekkoihin pukeutuneina – eivät pahastuneet paikalle pelmahtaneista miehistä ja yhdestä valkonaamasta, vaan tuntuivat katselevan meitä samalla kun itse vältin rouvien suuntaan tuijottamista. Puron kylpijöiden tapaaminen muistutti siitä, että suurimmalle osalle Indonesian maaseudun väestöstä juokseva vesi tarkoittaa juuri tätä. Jokea tai puroa käytetään paitsi peseytymiseen, myös ruoanlaiton talousveden ottoon ja pyykinpesuun. Vaikka saman kylän alueella likaavimmat toimenpiteet olisi organisoitu alajuoksulle, se ei paljon lohduta jokea alas mentäessä seuraavan kylän asukkaita joille edellisten alajuoksu on yläjuoksu. Ja sitä seuraavan kylän ja sitä seuraavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti