Eilen illalla käytiin töiden jälkeen vielä pari tuntia voimailemassa Swissbel-hotellin kuntosalilla. Kotiin palattua ja suihkun jälkeen ei jaksettu lähteä ravintolaan, eikä olisi ollut oikein aikaa kokata, joten tilasimme pizzan läheisestä paikallisesta kotipizzasta, Pizza Housesta.
”Hyvää iltaa, haluaisin tilata pizzan.”
”Hyvää iltaa! Saisinko tietää nimenne?”
”Nimeni on Mikko.”
”Selvä, mitä haluaisitte tilata, Mr. Mikoo?”
”Supreme-pizzan, keskikokoisen.”
”Oukeii, yksi keskikokoinen Supreme. Haluaisitteko vielä jotain muuta, Mr. Mikoo?”
”Paistettuja broilerinsiipiä, tulisella maustekastikkeella.”
”Oukeii, siipiä tulisella kastikkeella. Haluaisitteko vielä jotain muuta?”
”Ei kiitos, tässä oli kaikki.”
”Oukeii Mr. Mikoo, toistan tilauksenne... (toistaa tilauksen)”
”Kiitos.”
”Kiitos, Mr. Mikoo ja kerrottehan terveisiä Amandalle.”
”Öhh... kerron kyllä... Kiitos ja kuulemiin.”
Meidän lienee aika vähentää tilauspizzojen syömistä (nykyisin tahti on ehkä kerran kahdessa viikossa). Tai pyytää kanta-asiakaskortti ja Paljon Alennusta.
Tuo puhelun lopputoivotus oli Amandastakin hauska. Hän lisäsi että nykyään hänen ei tarvitse sanoa edes nimeään, hänet tunnistetaan pitsatalossa jo pelkästä hyvän illan toivotuksesta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti