Kerran kavahdin heitä. Sitten naureskelin heille. Myöhemmin lähes unohdin heidän olemassaolonsa. Sitten muutin Indonesiaan, totuin taas näkemään heitä ja nyt kuulun heihin itsekin. Kevarimiehiin.
Ostin kevytmoottoripyörän. Se on elämäni ensimmäinen moottoroitu kaksipyöräinen ajoneuvo. Mallia Honda Supra X 125R. Siinä ”Honda” kertoo japanilaisesta laatutuotteesta ja ”Supra” vain Indonesian markkinoille valmistetusta mallista. X kertoo, että kyseessä on päivitetty ja räyhäkämpi versio muutamien vuosien takaisesta esiasteesta, jonka moottorin iskutilavuus oli 15 kuutiosenttimetriä pienempi nykyisestä 125:stä. R merkitsee ”racingia”, joka puolestaan viittaa mustanpuhuviin valuvanteisiin jotka saavat indonesialaisen teiniviiksen värähtämään kunnioittavasti.
Pitkällisen pohdinnan, vertailun ja kokeneempien kevarimiesten kuuntelun jälkeen päädyin edelläkuvattuun pyörätyyppiin, sillä se on puoliautomaattisena helppo aloittelijalle: erillistä kytkintä ei ole, vaikka vaihteita täytyykin itse vaihtaa. Honda-pyörät ovat Indonesiassa myös yleisimpiä, joten huolto toimii vaivattomasti, ja vuodenkin kuluttua myydessä pyörästä pitäisi saada takaisin vielä kelpo osuus alkuperäisestä hinnasta. Samoista syistä Amandalle hankittiin hieman pienempimoottorinen ja täysiautomaattinen skootteri, Honda Vario.
Emme ole kumpikaan varsinaisesti ajaneet moottoripyörää aiemmin, joten uusien ajokkiemme myötä pätevöidymme myös mororisteiksi. Itse muistan kyllä kokeilleeni Tepon enduro-moottoripyörää 16-17-vuotiaana, mutta ajomatkaa kertyi hataran muisikuvani (saatoin olla hieman juovuksissa) vain muutama sata metriä.
Liikenne Banda Acehissa ei ole aasialaisen mittapuun mukaan kovin raskasta, varsinaisia ruuhkia on vain aamuisin ja töistä paluun aikaan, ja nekään eivät saavuta täydellistä pysähdyksen tilaa kuten esimerkiksi Jakartassa. Sen sijaan kaduilla liikkumisesta tekee haastavaa liikennesääntöjen lähes täydellinen puuttuminen, ja vähien sääntöjen noudattamatta jättäminen. Liikennevalot ovat tapauksesta riippuen joko noudatettavaksi tai ainoastaan ohjeelliseksi tarkoitettuja. Ohittaa saa sekä oikealta että vasemmalta. Tielle saa tulla sivutieltä lainkaan katsomatta mitä pääväylällä tapahtuu, törmätessä takaa tuleva on syyllinen. Kaikki ajoneuvot ajavat samoilla väylillä suloisessa sekamelskassa: henkilöautot, sivuvaunulliset moottoripyörätaksit, moottoripyörät, minibussit, ihmisiä täyteen lastatut rekat, eläimiä kuljettavat lava-autot, satunnaiset polkupyörät. Onnettomuuksia näkee kuitenkin vain harvoin: tiellä liikkujat tietävät pelin hengen, ja nopeudet ovat alhaisia.
Täytyy tunnustaa, että pulssini kävi melko korkealla ajaessani uuden pyöräni liikkeestä kotiin. En kuitenkaan kaatunut, vaikka aika mielenkiintoisia liikkeellelähtöjä ja ryhmittymisiä tulikin tehtyä.
Tänään alkoi pitkä viikonloppu, nyt on viimein aikaa harjoitella omaan tahtiin pyörällä ajoa valoisaan aikaan. Eilen alkoi muslimien pyhä kuukausi Ramadan – onneksi liikenne on sen aikana säyseämpää. Toisaalta sadekausi ja liukkaammat kelit tekevät myös tuloaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti