On Ramadan, muslimien pyhä kuukausi. Se alkoi viime viikolla, mutta Amandasta ja minusta tuntuu kuin sitä olisi jatkunut jo useita viikkoja. Ramadanin vietto on vähän kuin joulun välipäivät Suomessa: ihmiset lepäävät, syövät perheensä kanssa (iltaisin ja öisin), ja yrittävät olla kilttejä ja sävyisiä. Kerjäläisille ja vähäosaisille sukulaisille annetaan. Myös shoppailu kuuluu asiaan, mutta vain iltaisin ja öisin. Paikallinen päivittäistavaramyymälä on auki kello kahteen yöllä.
Ramadanin ajan useimmat muslimit paastoavat päiväsaikaan. Auringonnousun ja -laskun välillä ei syödä, juoda eikä tupakoida. Edes vettä ei saa juoda. Uskovaiset ratkaisevat syömättömyyden ongelman luonnollisesti: syömällä runsaan, aikaisen aamiaisen, ja yltäkylläisen illallisen, sekä säästämällä energiaansa näiden välillä. Monet indonesialaiset kaupat ja virastot ovat kiinni tai tekevät lyhyttä päivää. Maailmanpankilla noudatetaan vähän lyhennettyä päivää, ja yli kello kuuden ulottuvien työpäivien tekeminen on kohteliaasti kielletty. Jotkut kollegat häipyvät työpaikalta jo neljän jälkeen iltapäivällä, mikä olisi normaalisti täysin epäsopivaa.
Acehissa työskenteleviä ulkomaalaisia on neuvottu olemaan syömättä, juomatta ja tupakoimatta muslimien nähden. Tämä on ymmärrettävää: yksikin kollegani polttaa normaalisti kaksi askia savukkeita päivässä – ramadanin aikainen12 tunnin pakkolakko olisi entistäkin rajumpi jos ulkomaalainen työkaveri röyhyttäisi vieressä. Ja kyllä, myös nikotiinilaastarit ja muut vippaskonstit on kielletty. Työpaikan lounas on järjestetty tavanomaisen pation sijasta päärakennuksen keittiössä, pois muslimien silmistä. Tupakoitsijoille on varattu pieni alue takapihalla näkösuojassa. Muutama muslimikollega on vapautettu paastosta terveydellisistä syistä: sairastumisen, raskauden tai vauvan imettämisen johdosta.
Silmänaluseni eivät ole tummat sen takia että paastoaisin. Se johtuu toisesta Ramadaniin liittyvästä ilmiöstä, joka tunnetaan nimellä Tarawih. Sunnimuslimien mukaan on erityisen siunauksellista lukea ääneen koko koraani kannesta kanteen Ramadan-kuukauden aikana. Sen lisäksi että monet lukevat sitä kotioloissaan, äänentoiston aikakaudella moskeijat, joita todellakin on lähes joka korttelissa, kailottavat resitaalia kovaäänisistään läpi yön. Koraanissa on kätevästi 30 lukua, joten joka yö saamme kuulla suurin piirtein yhden juz'in. Lähin moskeija on vain reilun sadan metrin päässä kodistamme, eikä välissä ei ole muita rakennuksia, joten kuulemme resitoijan pienimmätkin äännevaihtelut erittäin selvästi suoraan makuuhuoneeseemme. Olemme alkaneet nukkumaan tulpat korvissa (ja käyttämään herätyskellona värinähälytykselle asetettua kännykkää), mutta ajoittain suurat tunkevat tajuntaan unen läpikin matalina taajuuksina, jousipatjamme rakenteita ja kallon luita ja onteloita hyödyntäen.
Tämä riemu huipentuu tietenkin ensi kuun puolivälissä nelipäiväiseen Idul Fitriin (Eid ul-Fitr), ramadanin ja paaston päätökseen, joka on muslimien vuoden suurin juhla, ja vastaa joulua tai kiinalaista uutta vuotta. Niiksi päiviksi useimmat ulkomaalaiset kaikkoavat lomailemaan kuka minnekin, sillä kaupunki on yksinkertaisesti täysin seis, kuin joulupäivänä Suomessa. Me varasimme juuri eilen liput Balille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti